Suurlähettiläät- Vajoan taas

Väsynyttä. Miten tää jakso voi ollakkaan näin helkkarin pitkä? En todellakaan jaksais enää yhtään koetta, en yhtään yhteiskuntaopin tuntia enkä herätyksiä kello kuus. Eikä koeviikko oo vielä ees alkanu... no, sillon onneks muutama vapaapäivä, et pääsee vähän hengähtää. Tää jakso on menny opiskelun kannalta ihan perseelleen. Ei oo ollu aikaa eikä energiaa keskittyy oikei mihinkää muuhu ku noihin stnan kirjotuksiin. :s kaikki muut kouluhommat on jääny vähemmällä ja sen alkaa ny huomata. Miljoona asiaa rästissä eikä vaan tiedä, et mistä alottaa. Ens jaksossa mä skarppaan.
Tänään oli taas niitä normitylsiä päiviä. Ei mitään mainitsemisen arvosta tapahtunu ja skippasin pari tuntia järkyttävän päänsäryn takia. No, olin kerranki ajoissa kotona. :D vaik enpä sillonkaan saanu muuta tehneen ku vedettyyn parin tunnin päikkärit ja keitettyyn muutaman kupillisen kaffia.
Päivän paras asia oli taas vaihteeks se, että postilaatikkoon oli tipahtanu taas kortti. :) Uudesta-Seelannista tuli, jee. Eli joo, harrastuksiin kuuluu postcrossing. Oon vasta alottelemassa tätä hommaa, mut ny jo ihan koukussa. Viimeset tunnit koulussakin miettii vaan, että oliskohan tänäänki tullu kortti tai pari... :) Hauskaa hommaa, ihan oikeesti. Kokeilkaa.
Olisko se miten epätoivosta jos mä tänään soittaisin tai laittaisin viestiä? Tuntuu aina siltä, et en mä viiti, varmaan sitäkään kiinnosta ku tällänen kakara soittelee. Mut sit kuitenkin kun se vastaa niin se ei todellakaan vaikuta siltä! Eli kaikki toi epäily on vaan mun päässä, mut mä en vaan saa sitä sieltä pois. Ongelmana on vaan se, että Pepe aika harvoin vastaa puhelimeen, kun se on aina onnistunu jättää sen johonkin autoon tai takin taskuun. :D ja sitten tulee kauheet selitykset siitä, et "soriii muru kun mä en oo ehtiny vastaan, mulla oli puhelin tua autossa ja sitten kun mä luin sen viestis niin mulla muistu mieleen yks asia, mitä mä menin hoitaan ja sit mä unohdin vastata ja....". Mitä muuta tossa voi sitten tehdä kun sanoo et ei se mitn? Varsinkin kun kuulee sen hymyilevän siä toisella puolella Suomea. Sen nimittäin kuulee ja viä ihan selkeesti. Ikävä.
Äiti tulee ens viikolla käymään. Nähny sitä viimeeks viikonloppuna, mut on täsä jo vähän ikävä kerenny tuleen. Ja sitäpaitsi jääkaappi saattais täyttyy sillon. :D Ite ei kauheesti pysty kerralla sitä ruokaa tänne kantaan, eikä oikeestaan ees kannata. Pilaantuis vaan kun vaan kaks ihmistä ramppaa jääkaapilla (ja tietty kissa...). Muttaah, ihan kivahan se olis jos jääkaapissa olis välillä muutakin kun valo. Ooo, mä sain oikeen kuningasajatuksen! Äiskä on lähössä takasin kuitenkin ennen viikonloppua, joten... jos päästäis sen kyydissä Lempäälään! :D Sillon ei tarttis ostaa kun junaliput kotiapäin, eikä se niin kallista oo. :) Pientä suostutteluu se varmaan vaatis, koska moraalisaarna olis ainakin tiedossa siitä, et mikä pitää asettaa elämässä tällähetkellä tärkeimmäks. Joojoo, opiskelu. Mut jos nyt ei jaksais? No, kattellaan totakin sit myöhemmin. :>

- pudonnut