Eli tästä pääseenkin siihe, että kukas tää Pudonnut (tai Suvi) oikeen on. Luonnemäärittelyssä mua vois yhdellä sanalla kuvata poikamaiseksi. Pukeutuminen, ulkonäkö, asenne, kiinnostuksen kohteet jne on aika kaukana perinteisestä naiskuvasta. Vaatteeni mä nykyään ostan melkein aina poikien puolelta eli suht löysiä farkkuja, huppareita, t-paitoja ja tennareita näkee mun päälläni. Kuitenkaan mä en tolla pukeutumisella näytä joltain lainavaatteisiin puetulta tytöltä tai hopparinuorelta vaan mä ostan ihan oman kokoisiani vaatteita. Hiukset on melko lyhkäset, vähän "revityt" ja tummanruskeet. Tai no... tarttis varmaan värjätä tää pää uusiks kohta, alkaa tää väri näyttää vähän kuluneelta.
Tässäpä ny suht huonolaatunen kuva, missä jotenkin ehkä nää hiukset näkyy, moon tossa vasemmalla ja vieressä pöljäilee sisko, molemmilla yöpuvut päällä koulussa. :D (joo, sata aamua. Ollaan abeja.) Ja as always, ei meikkiä. Mä en jaksa nähdä vaivaa sellaseen. Moon vaan liian laiska. Niin, mikäs poikamainen asenne sit? Ensinnäkin se, että turhasta ei valiteta. Parempi vaan jos ei valita ollenkaan, oli syy sit turha tai ei. Mulla on yhtenä suurimpana haaveena se, että meen armeijaan. Ollu ihan piänestä asti se ja ny alan oleen siinä pisteessä että tarttis papereita alkaa täyttelee. Vaikka en mä pääse enkä edes ehdi armeijan harmauteen ennen tammikuun 2009 saapumiserää. Mutta siihen pyritään. Mä haluun näyttää itelleni ja muille arvostelijoille, että mä jumalauta pärjään.
Asioita, jotka kuuluu olennaisesti muhun:
1. Musiikki
- Mä en pidä sitä mitenkään salassa. Bändipaidat on tosi jees. Ja koska musiikki on yks tärkeimmistä asioista mun elämässä niin siitä tulee väkisinkin puhuttua. Suomirock on päägenre mitä mä kuuntelen. Lempibändeistä tarttee ehdottomasti mainita Yö. Se on vaan parasta.
Mä oon kuunnellu Yötä sellaset kuutisen vuotta. Sanotukset oli ensimmäinen asia joka niiden musiikissa iski ku kolmimetrinen koivuhalko. Upeisiin lyriikkoihin kun yhdistää viä Ollin äänen niin aih, parempaa et saa. Livebändinä eritttttäin hyvä. Ollissa on karismaa ainakin 16 hevilaulajan verran ja herra todellakin tietää miten yleisön saa viihtymään. Ja kun päässä ei oo tippaakaan kusta, on sen kanssa hianoa päästä jutteleen keikan jälkeen ja todeta, että harvinaisen normaali ihminen kyseessä. Respect. Ettei mee pelkäks Ollin ylistämiseks niin tarttee sitä tiätty kunnioitusta bändillekin suoda. Tätä kokoonpanoa mä en menis muuttamaan mihinkään suuntaan, ammattilaiset asialla. :)
2. Lätkäjoukkue
- niin, Tappara tietty. Kyllä jokainen vähänkin sivistynyt ihminen tietää, että Tappara viä. ;) No joo, onhan se kivaa kun pääsee välillä tappeleen eriävien mielipiteiden takia. :D Ei kun rähinä päälle vaan.
3. Tampere + ympäristö
- ehkä hauskinta tässä on se, että mä en siellä asu. ;> kuitenkin se on olennainen osa mun elämääni. Äiskä ja isäpuoli muutti tossa puoltoista kuukautta sitten Lempäälään, joten senkin takia se on mulle tärkee paikka. Tosin mä oon "tienny" paikan sellaset 6-7 vuotta, että ei toi muutto sitä mun maailmankartalleni tuonu. Sielläpäin on paljon ystäviä ja perhetuttuja, puolikkaista sukulaisista ny puhumattakaan. Mä rakastan Tampereen murreta, niiden ihmisten avoimmuutta ja huumorintajua. Mun unelmat, haaveet ja tavoitteet on siellä. Joka kerta kun mä käyn Lempäälässä, musta tuntuu, että osa mua ei palaakkaan enää kotia. Joka kerta sieltä lähteminen on edellistä vaikeempi. Sydän on jääny jo sinne, muualle mä en halua. Jatkuva ikävä niitä ihmisiä siä. Pepeä etenkin. IKÄVÄ.
Tällästä tälläkertaa. Kommentointia kiitos? :)
Pudonnut.
Kommentit