Nostan käteni ilmaan ja siihen ne jää
Antaudun eessä tän kaiken
Haluton oon
enää esittämään,
että etenisin kovin taiten

Mihin tahansa katson, mihin kääntyy mun pää
siellä on sama vääryyden valta
Kuka voi selittää, kuka voi selittää?
Kuka löytää kaiken sen alta

kertosäe:
Ei kai huutoni nousiskaan korkeimpaan tähteen,
tyydyn siis kuiskaamaan
Mistä muualta löytäisin elämän lähteen?
Siks luonasi vaan

Liika on liikaa ja liialta tuntuu
joskus elämän taakka
Jos osansa kantaa,
ei osaa tai voi
Se kannettu on loppuun saakka

Sinä miksi sen teit, en voi ymmärtää
Mutta uskoa tahtoisin silti
Me tiedämme sen
olen kipua täys
mutta sinä, älä päästä mua irti

kertosäe

----------------------------------------------------------------------------

Taas ihan tippa silmässä kuuntelen tätäkin biisiä. Jotenkin... liian kaunis. Liian lähellä mun omaa elämääni. Nää on niitä hetkiä, kun illalla ennen nukkumaanmenoa kattoo ulos ikkunasta ja näkee siellä tähdet ja kuun. Sillon tulee vaan tunne, et jos se toinenkin kattoo sitä taivasta siä kaukana. Tekis niin mieli huutaa se ikävä ulos, vaik tietää et se on hyödytöntä, sit tyytyy vaan kuiskaamaan ja toivoo, että se kuulis sen.

Lasken päiviä jo siihen, et koska mä Pepperin näen. Ei enää kauheen montaa päivää. <3 Mä en tiä, et mitenpäin sitä oikeen pystyy sit oleen kun sen näkee. Jotenkin tää oottaminen, et koska sitä näkee, on ollu pidempi kuin MIKÄÄN muu kerta. On se helppo sanoo, et ei kolme viikko oo pitkä aika, mut kyl se oikeesti on. Mut mä oon yrittäny miettiin, et mikä tästä tekee niin tuskallisen pitkän. Mistä näin kova ikävä voi johtua? Saattais olla siitä viime kerrasta... Jotenkin pelkää vaan, että jos se ei ollukkaan totta, jos näin vaan unta tai kuvittelin. Nyt pitäis äkkiä päästä takas ja selvittää, et se ei ollu mitään harhaa. Pelkää vaan, että jos se on unohtanu. Ei se voi olla. Eihän?

Aaah, ahistaa. Tänään alkais autokoulu. Ressaa kaikki jo etukäteen. Tulevat ajotunnitkin. Mut enimmäkseen ny nää teoriatunnit. Ne kun on illalla siihen aikaan, että mä en tiä miten sinne pääsee. Tai varsinkin et miten pääsis pois. Ei meillä mee enää seittemän aikaan linkkoja. Inhottaa olla kokoajan sit pyytääs kyytiä kavereilta tai soittaas iskää hakeen. Ihan kun niillä ei olis omiakin juttuja hoidettavana. Mut se on pakko. Ja on se ny hyvä, että saa tän ajokortin tän vuoden aikana pois alta. Ärsyttää vaan, jos porukat rupee kyseleen, et miks te  ny vasta kortin hankitte kun ootte jo huhtikuussa täyttäny 18. >.< No, siitä syystä, että ei oo ollu kauheesti ylimäärästä rahaa...

Äh, meen tekee bilsan kurssityötä. Rasittaa. Onneks enää huominen, sitten loppuu.