Eppu Normaali- Tahdon sut

Tiistaina mentiin ja tänään takas. Melkein koko viikko sitä, mitä mä oon jo kauan kaivannut. Arkea. Arkea Lempäälässä. Töitä, velvollisuuksia, aikasin illalla nukkumaan ja aamulla ylös vielä kun on pimeetä. Asiat näkee ny ihan uudessa valossa. Mä olin joka päivä onnellinen. Olo on tyhjä, sydän jäi Lempäälään. Miks mun tarttee joka kerta luopuu? Miks mä ees teen tän ittelleni näin vaikeeks? Annan kaikkeni ja kun lähtö tulee, niin mitä musta enää kotia palaa?
    Keskiviikosta perjantaihin mulla oli töitä. Ekat päivät mä siivoilin ja pesin ikkunoita (Maikilla ja Raipella) ja sit perjantaina mä menin Mikon mukana sen työmaalle. Oli ihan tajuttoman hauskaa. Mä nautin joka hetkestä. Mä todellakin nautin siitä tunteesta, että on hyödyllinen. Mä nautin siitä, että asiat edistyy. Mä nautin työnteosta.
    Perjantaina äiti ja Mikko lähti ajaa Ruokolahdelle. Joten meille jäi Sinin kanssa koko Lempäälä ittellemme. ;) Oerjantai-iltana me kuitenkin aateltiin, että jos vietettäiskin koti-ilta, koska Hannu (ja pari muutakin kaveria) oli leffassa ja Pepperi (taas vaihteeks) risteilyllä. Suunnitelmat kuitenkin muuttu, kun me soitettiin Paavolle... :D Oltais kysytty sitä meidän kanssa lauantaina shoppailee, mutta se oli menossa Katin kanssa just sillon asuntomessuille. Paavo sitten ehdotti, että jos lähdettäis käymään baarissa ja se sano, että tua Välibaarissa olis yks bändi...joku Frogley kuulemma. Ja siinä vaiheessa me oltiinkin Sinin kanssa ettii henkkareita ja kiskoo vaatteita päälle. Frogley. <3
    Mentiin Paavon kanssa uuden Paikallisen kautta Välibaariin. Nähtiin Frogley! 8D Okei, mä olisin kyllä odottanu siltä enemmän, ei ees omia biisejä vetäny. :< Mut kyllä sillä äijällä ääntä on, ihan mielettömän hyvä viä. Flunssakin sillä oli. Ja yleisö ei oikeen tainnu tykätä, kun ne soitti kuulemma "liikaa hitaita biisejä". Mua alko vähän vituttaan Frogleyn ja Erikin puolesta. Oli ihan huippua päästä jutteleen sen kanssa. :) Ei vaan osannu oikeen sanoo mitn fiksuu, sillain käy mulla aina, kun mä pääsen jonkun "idolini" kanssa jutteleen. Eipä siinä muuta voinu, kun kehuu vaan äijää ja sanoo, että me ollaan jo pidemmän aikaa sen uraa seurailtu. Ja Frogley tuntu olevan ihan oikeesti aika otettu siitä. :)
    Lauantaina shoppailua ja lätkää. Käytiin kattoo LeKin peli Hannun, Jannen ja Timon kanssa. Hitto, et oli hauskaa kuunnella niitten juttuja siä. Pelin jälkeen mentiin käymään Hanhessa parilla ja me Sinin kanssa poikettiin kotio käymään suihkussa. Mentiin sitten Kauhaan ja istuttiin siä vähän aikaa Hannun kanssa ennenkun Julle liitty seuraan. Ilta meni tosi mukavasti, tosin mä ootin kokoajan, että koska Pepe tulee.
    Pepe oli luvannu mulle perjantaina, että nähdään lauantaina. Ja sit kun soiteltiin viä lauantai-iltana niin se sillonkin sano, että se tulee. No, kello oli jo yli puolenyön, eikä Pepeä vieläkään näkyny. Eikä se vastannu puhelimeenkaan. Sitten se kuitenkin soitti. Ja se tuli. Mä oli niin onnellinen. Mä halusin vaan jäädä siihen. Mä en halunnu mitään muuta, kun että se olis siinä lähellä. Loppu ilta menikin sit tosi nopeesti Pepen kainalossa. Kahden maissa lähdettin sit kotio. Pepe halas mua pitkään. Se sano, että tulee joku kerta käymään. Ja seuraavan kerran kun nähdään, niin sillä on sitten toi pääkoppa enemmän selvä. :) Noi risteilyt kun on aika rankkoja. :D
    Jäi ikävä. Taas. Ja kun Timo sano, että Pepperistä ei saa mitään otetta, niin sekin jäi mietityttämään. Toisaalta se on niin, että osaa olla ottamatta mitenkään henkilökohtasena loukkauksena sitä, jos se ei vastaa puhelimeen tai viesteihin, vaikka niitä on laittanu miljoona. Mut sit toisaalta, kannattaako mun sitten edes yrittää? Vaikka mä en ketään muuta halua.