Heidi Kyrö- Kevät

Tästä biisistä tulee aina Pepe mieleen. Ja kunkku. Mä tarjosin sille salmiakkia ja Pepe rupes laulaa tota. <3 Olipas jännä olo.
    Tänään on sen synttärit. Koko päivän oottanu, että koska mä voisin soittaa sille. :D Kauheet suunnitelmat, et mitä mä sanon ja mitä mä teen ja kaikkea, mut sit (jos) kun se vastaa, niin kaikki unohtuu. Se on ihan ihmeellinen. Mut niin, sen takia tarttee vähän miettii ajankohtaakin, että koska sille soittais, kun sillä on (huonona)tapana olla vastaamatta puhelimeen. Mut jos tosa illemmalla soittais, niin sillon se ei kai ainakaan töissä olis. Huoh, pitääks tällästäkin asiaa suunnitella? Moon ihan hölmö. Mut Pepen takia.
    Hitto kun haluu vaan kuulla ees sen äänen. Kysyy, että lähtiskö se kaffille lauantaina. :) kun ollaan viikonloppuna menossa! Aaaaaw, kamala ikävä. Haluu nähdä sen, haluu päästä halimaan. Olla siinä lähellä. Olla taas hetken aikaa onnellinen. Ku sais olla ees hetken kahdestaan. Vaikka, emmä tiä, et mitä mä sillon tekisin. Vois olla aika hiljasta, mut ihan sama. Ikävä hellittäis ees vähäks aikaa.
    Vähän aikaa sitten juttelin jätkäni kanssa tulevaisuudensuunnitelmista. Omista siis, ei mitn yhteisiä, ei meillä ONNEKS oo sellasia. Tai ei mulla ainakaan. Mä myönsin eläväni Lempäälän ja niiden ihmisten takia, se mitä mulla täällä on, on näin niinku julmasti sanottuna välivaihetta. Se ei oo mun todellista elämää, koska mun elämä on Hämeessä. Poika sano, että mä oon hölmö, kun en elä tässä hetkessä ja niinhän mä oonkin. Mut jos tässä hetkessä ei oo mitään elettävää? Vaikka voishan siinä olla, jos keskittyis. Mut mä haluun vaan mahdollisimman nopeesti pois täältä, mä haluun jo alottaa sellasen elämän, missä mä viihdyn ja millä on mulle tarkotusta.
    On ehkä tyhmää toivoa (tai luulla ja uskoa), että niille ihmisille, Hannulle, Timolle tai Pepelle, mun tuleva muutto sinne merkitsis mitenkään erityisen paljon. Vaikka kyllähän ne sanoo, että se on tosi hieno homma, kun ollaan tää sivistynyt Suomi löydetty, mut onks se sitten loppujenlopuks niin iso juttu niille? Mulle se on. Todellakin. Mä tiedän, että mun elämä tulee muuttumaan. Mä haluun, että se muuttuu.
---------------------------------------------------------------------------------------
aww, soitin Pepperille. ^^ tai no, mä soitin sille ja kerkesin kirota, et ei se taaskaan vastaan, kun se parin minuutin sisään soittikin jo takas. :D Oli jotain NIIN parasta jutella sen kanssa. Se ääni, vau. "Me päästään sit ens viikonloppuna halimaan, vaa-aau". Aijai. Ihana ihminen. Sit se vähän vihjas, että mä voisin joskus lähtee käymään sinkkupolulla! :D Jotenkin ihan loistava olo.
    Sovittiin rehvit lauantai-illaks hanheen tai kauhaan. Ihan sama mihin, kun vaan näkee sen. On ollu jo ihan liian kova ikävä. Hitto ku ny ei tiä, et mitenpäin tässä osais olla. Eikä tiä, et mitä mun pitäis tän poikaystäväni kanssa tehdä... En mä voi sille sanoo, että mä oon ihastunu toiseen. Vai voinko? Mitä jos ihastus ei johda mihinkään, niin onko se mikään "hyväksyttävä" syy jättää? Vai riittääkö syyks se, että ajattelee enemmän toista kun sitä "omaa" jätkää? Mä en vaan voi sille mitään, että Pepe kiinnostaa mua. Mä en voi sille mitään, että mä en osaa tehdä mun ja Ollin suhteessa minkäänlaista päätöstä. Tää on vaan ihan hullua ihastumista.