Suurlähettiläät- Äiti Aurinko ja sisar Kuu

Oli jännä keskustelu eilen Ollin kanssa. Lähettiin tonne susien keskelle lenkille jo pimeän laskeuduttua. Mun mielestä se oli vaan rentouttavaa, mut poika tais pikkasen pelätä. ;D Mutta joo, se keskustelu. Se kysy, että onko mulla joku tietty henkilö Lempäälässä, ketä mä ikävöin. Siitä kun on alkanu ny viime aikoina tuntua, että mä olisin johonkuhun ihastunu kun sinne niin kaipaan. Tavallaan oli helpottavaa saada jollekin kerrottua Pepestä ja kun mä tiedän, että Olli ei sitä millään pahalla ottenu. Mut sitten taas toisaalta, se henkilö ja se koko ihastumisasia on jotenkin niin monimutkainen. En mä itekään tiä, että mikä se on ja mitä mä tarkalleen tunnen.
    Oli jotenkin vaikee selittää sille ihmisestä, jota se ei tunne ja jota se ei ikinä tuu ees välttämättä näkemään. Vaikee kertoo omista tunteista Pepeä kohtaan kun on oikeestaan vast vähän aikaa sitten eronnu Ollista. Vaikee kertoo, millanen ihminen se on ja miten tärkee se on. Ku ei kuitenkaan haluu kertoa, että se on jo jonkun aikaa ollu vähän enemmän kuin vaan ystävä... No, kyllä mä tunnustin, että oon ihastunu. Mutta samaan hengenvetoon totesin, että "meillä" ei oo mitään juttua, koska homma on vähän erikoisempi. Ihmisestä nyt puhumattakaan. Se on jollain tasolla mulle kun isoveli, toisaalta taas helvetin hyvä kaveri ja sit yks iso osa musta pitää sitä ihan jonain muuna... Se ei oo mitään noista täysin vaan kaikkea sitä sekaisin.
    Sitä kun ei oo nähny ikuisuuksiin eikä ees oo kuullu mitään siitä pariin viikkoon, niin vähämmästäkin alkaa jo ahdistaa. Kuitenkin mä muistan ihan kirkkaasti, millanen se on, miks se on niin tärkeä.