51koodia- Kahleet

Lempäälään huomenna! <3 Vitsi, viimeeks kuukaus sitten suunnilleen siellä käyny, kamala ikävä on jo. Enemmän kun ikävä sinne, mulla on halu pois täältä näistä ympyröistä, jotka tosissaan alkaa jo toisinaan ahdistaa niin helvetisti. Sen huomas aika selkeesti siinä, kun eilen oli ne pääsykokeet Lahdessa. Vaikka mä en tuntenu koko kaupunkia (oon vaan ajanu miljoonasti sen ohi junalla ja autolla...) ja sato vettäkin, ettei viittiny mihkään lähtee pahemmin pyörimään, mä tunsin ihan mieletöntä halua jäädä sinne. Edes vähäksi aikaa, ei vaan tarvis palata ihan heti takas. Huomenna pääsee taas irti tästä paskasta, pääsee sinne, mihin ihan oikeesti kuuluu.
    Niin, pääsykokeet. Meni ihan hyvin. Kirjallisista kokeista oli loogisenpäättelyn ja matikan kokeet, aika hiton helppoja molemma. Vaikka pakko myöntää, mä mokasin kyllä parissa kohtaa... :D No mutta, ei mitään maata kaatavaa ollu kyl. :) Ja haastattelu! Oli ihan hiton mukava ja mielettömän komee häiskä siinä! Se sais sen homman tuntumaan jotenkin niin rennolta ja luontevalta, että jännitys hävis heti kun se alko puhuun (pakko myöntää, se haastattelu jännitti mua, oikeesti. Mut hyvällä tavalla enimmäkseen).
    Lyhyt haastattelu venykin sit johonkin 15 minuuttiin, kun unohtu välillä puhuun ties mitä muuta sinne ja se teki saman. :D Olihan siellä ihan niitä perinteisiä "missä näet ittes viiden vuoden päästä?"-kysymyksiä ja sit oli myös tätä ittensä kehumista. Hyvä juttu vaan, kun tyyppi kommentoi aika paljon niihin mun juttuihin, ei joutunu ihan pelkkää monologia siellä vetämään. Ja tottakai, se oli haastatellu ekana Sinin, joten vastauspapereita se sitten siin vertaili keskenään... ;> mut joo, ihan pelkästään sen tyypin takia Lahti sai plusmerkkisen leiman mun mielikuvissa. (ei siis sillä, etteikö Lahdessa muuta hyvää olis :D)
    Päk tuu teh ihmissuhdemussutukseen. Vähän tavallaan jännittää, että näkeekö Pepeä nyt viikonloppuna. Se on vähän niinkun 50-50, että haluisinko nähdä. Okei, haluisin, mut haluisinko muuta. Tottakai jutella ja tällain, mut mut... no siis ylipäätänsä alkaa ruotimaan mitään sen syvällisempää juttua ja kehitellä syitä että miks mikäkin juttu on nyt päässy sattumaan. Vaikka tuskinpa mä pystyny tunteilleni mitään (joo, edelleenkin niitä tuntuu tua jossain vielä olevan vaikka järki yrittää kovasti pistää hanttiin.), mut vois nyt tälläkertaa ainakin YRITTÄÄ ottaa ihan järkivoittosesti. Olettaen nyt tietysti niin, että sen näkee muutenkin kun vilaukselta.
    Henkasta ei ookaan sit mitään uutta sanomista. En oo kuullu siitä mitään pariin päivään. Harmi sinäänsä. Ehkä? Emminäää tiedä. Ei todellakaan jaksais nyt miettiä.
Hommatkaa joku mulle nainen, pliis.