Yö- Pieni ihminen suuressa maailmassa

Pientä päivittelyä taas tännekin päin. :)

Eli, nykyisin Suvi majailee Hämeenlinnassa ja opiskelee raksalla. Oon tosi tyytyväinen tähän kaupunkiin, kouluun ja kotiin. Kämppä on siis neljän tytön hallinnassa ja sijaitsee ihan keskellä Hämppäriä, jeij! Koulu on yleensä liiankin helppoa, mutta se ny oli oikeestaan odotettavissakin kun amikseen hain. Kuitenkin toi ala tuntuu niin oikeelta, kun pääsee tekemään ihan töitäkin eikä vaan istuskele hallissa vuolemassa jotain puupalikkaa.
  Mutta, ihmissuhteista on niin paljon kivempi jauhaa kun jostain koulujutuista, joten hypätäänpäs ton tylsän osion ohi suoraan toimintaan. Pepe on edelleenkin Se Mies, jonka mä todellakin haluaisin. Itseasiassa mä näin sitä viimeeks kolme viikkoa sitten kun oltiin kunkkuristeilyllä. Pakko myöntää, että niin kiva kun sitä olikin nähdä, niin se ei enää kaihertanu mieltä samalla tavalla kun ennen. Ehkä mä oon sitten pääsemässä yli tostakin "vaiheesta", vaikka mä tosiaan ottaisin sen miehen ihan koska vaan!
  Yks iso syy tohon, että oon siirtymässä eteenpäin tosta Pepperistä on mun ihana kämppikseni. Tyttö 24v, ihana ihminen. Se ei taida vielä edes tietää, että miten paljon mä sitä haluan. Mutta onneks tunne ei taida olla ihan ykspuolinenkaan. ;) Tossa muutamana yönä on tullu vierekkäin nukuttua ja pakkohan se on myöntää, että siinä tytössä vaan on sitä jotain! Pussaakin paremmin kuin mikään mies. Ollaan muutenkin aika läheisiä, juteltu asiat läpi aina edellisistä suhteista vanhempien avioeroon. Ihan loistavaa, että tollasen ihmisen kanssa on päässy samaan kämppään muuttamaan!
  Tyttö lähti tänään muutamaksi päiväksi reissuun ja mä kävin saattamassa sen junalle. Mä yllätyin, miten haikee fiilis mulle siitä oikeesti tuli! Enkä ees tiä, että miks. Eihän me seurustella edes, eikä se pitkään oo reissussakaan. Tää kämppä vaan tuntuu niin tyhjältä ilman sitä. Kauheen hiljasta, tylsää. Eikä kukaan oo nyt syöttämässä mulle jäätelöä tai käpertymässä kainaloon kun katsotaan L-koodia. Haluais niin mennä sen viereen nukkumaan, kuiskata korvaan hyvät yöt ja herätä aamulla siihen kun toinen silittelee hiuksia. Tuntea, että mä oikeesti kelpaan tälläsenä.
  Tavallaan on ihan outo fiilis ton tytön takia. En mä oo ennen tytön kanssa seurustellu (enkä seurustele nytkään), joten kaikki on ihan uutta mulle. Mä haluan sitä tyttöä, mutta en oikeen tiedä, että miten mun pitäis toimia sitten. Me mietittin tossa muutama yö sitten, että mikä tää meidän juttu nyt on. Kumpikaan ei tienny. Se sano, että ei pysty lupaamaan mulle mitään, vaikka miks sen pitäiskään? Eihän me seurustella. Sovittiin myös ettei sitten ruveta mustistelemaan. Ei ruveta ei... kai. Mä oon jo nyt vähän mustis. Auts.
  Mä haluan sen tytön.