Kolme kuukautta elämää Hämeenlinnassa nyt takana. Tuntuu vaan niin hyvältä huomata, että mulla on oikeesti tää elämä hallinnassa, mä oon nyt siinä pisteessä missä mä haluaisinkin olla. Mä osaan, pystyn, jaksan ja onnistun. Mulla on tavoitteita, unelmia ja jo toteutuneita päämääriä. Jos viime vuosi oli mulle kasvattava kokemus, niin pakko on kyllä sanoo, että niin on nää kolme kuukauttakin ollu. Eritavalla tietty, mutta kuitenkin. Mä oon oppinu niin paljon ittestäni ja elämästä yleensäkin.
   Tyttö on edelleenkin usein mun ajatuksissa ja mä sen vieressä. Meillä on vähän erilaisempi kämppissuhde. ;> Mutta, ei me kuitenkaan seurustella, ei koskaan päädytty siihen pisteeseen. Molemmilla on omat "on pientä säätöä"-jutut menossa. Siltikin tulee vietettyä sen kanssa paljon aikaa ja mä oon niin onnellinen siitä, että meidän suhde "sallii" pusut, koskatukset ja halailut, seksiäkin aina välillä. Tosin seksi mun on pakko jättää kyllä kohta pois tästä hellyys-sarjasta, jos tästä mun nykyisestä ihastumisjutusta alkaa jotanin vakavaakin kehittymään. Sen mä lasken jo pettämiseksi, suudelmia en.
   Se poika on vaan ihana. Niin mahdottoman hauska, komea, hellä ja huumorintajuinen ihminen. Mä tunnen oloni sen seurassa niin rentoutuneeksi ja muutenkin meillä tuntuu kemiat kohtaavan aika hyvinkin. Juttua meillä on ollu ny about kuukauden verran, mutta tyyppiin mä tutustuin tuon ihanan tytön kautta jo melkein heti kun muutin tänne Hämppäriin. Mä tykkäilen siitä näinkin lyhyen tuttavuuden perusteella aika hiton paljon. Heräsin taas tänäkin aamuna pojan vierestä. Sen piti lähteä aamulla seitsemäksi töihin ja mä sain jäädä vielä sen sänkyyn nukkumaan. Oli vaan niin loistava fiilis silitellä toisen selkää ja niskaa heti aamusta.